COVID-19, puutiaisaivokuume ja käsienpesu

Kevät 2020 on ollut Suomessa poikkeuksellista aikaa. SARS-CoV-2 virus eli ”koronavirus” on aiheuttanut COVID-19 pandemian ja sen seuraukset ovat lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä valtaisat. Biologeille ja infektiotautien asiantuntijoille tämän tyyppisen uuden viruksen kehittyminen ei ole mikään yllätys, vaan pikemminkin ajan kysymys. Kaikkien virusten genomissa tapahtuu niiden kopioinnin yhteydessä jatkuvasti virheitä, jotka sitten joutuvat testiin elävässä luonnossa. Ne virheet tai mutaatiot, jotka lisäävät viruksen leviämiskykyä tai tartuttavuutta edesauttavat uuden virustyypin leviämistä. Mutaatiot, jotka lisäävät haitallisuutta isäntälajille, sen sijaan eivät auta uuden virustyypin leviämistä, koska viruksen kantajat eivät ehdi tartuttaa ympärillä olevia ennen kuolemaansa. Biologisen seulonnan tuloksena syntyy pitkäkestoisia virustyyppejä, jotka tartuttavat helposti, mutta aiheuttavat varsin vähän vahinkoa isännässään. Tyypillinen esimerkki tämän tyyppisestä virustaudista on tavallinen nuhakuume.

COVID-19 pandemian takia rajoitukset normaalissa elämässä ovat olleet mittavia ja nämä toimet yhdessä lisääntyneen käsienpesun takia ovat sivutuotteena vähentäneet monien muiden tartuntatautien esiintyvyyttä huomattavasti. Influenssa- ja RSV infektiot ovat jääneet pois, kuten myös tavalliset nuhakuumeet. Potilasmäärät ovat romahtaneet päivystyksissä ja vastaanotoilla. Käsienpesu ja päiväkotien sulkemiset eivät kuitenkaan vaikuta kaikkien virustautien leviämiseen. Virukset ja muut mikrobit, jotka leviävät ihmisiin vektorin eli esimerkiksi hyönteisten ja puutiaisten välityksellä, jatkavat tautien aiheuttamista entiseen tapaan. Tällaisia mikrobeja ovat mm. malarialoinen, zika-virus, denque ja TBE- eli puutiaisaivokuumevirus.

Miten TBE-virus leviää?

TBE-viruksen leviäminen tapahtuu puutiaisten kautta ja tartunta puutiaisen pureman yhteydessä on nopea. Virusta on valmiina puutiaisen syljessä ja käytännössä virus siirtyy puutiaisesta ihmiseen muutamassa sekunnissa pureman jälkeen. Käsien pesu, desinfektioaineet ja päivittäiset punkkitarkastukset eivät auta infektion torjunnassa. Viruksen tappavuus tai muu vaarallisuus ihmiselle ei myöskään vaikuta viruksen leviämiseen haitallisesti, sillä TBE-virusten leviäminen ja säilyminen luonnossa ovat riippumattomia ihmisistä. TBE-virukset leviävät ja lisääntyvät pääasiallisesti jyrsijöissä ja linnuissa, joissa se ilmeisesti ei aiheuta mitään kovin haitallista tautia.

Vaikka ihminen on TBE-viruksille merkityksetön isäntälaji, on viruksen infektoiman puutiaisen purema ihmiselle merkittävä riski. Turun yliopiston tutkimuksissa pari vuotta sitten paljastui, että jopa 1.5% puutiaisista koko maassa kantaa virusta. Luku oli paljon suurempi, kuin oli aiemmin oletettu. Yleisesti oli arvioitu, että vain varsinaisilla riskialueilla esiintyvyys olisi puutiaisissa noin 1 % luokkaa. Kun ottaa huomioon kuinka nopeasti virus siirtyy puutiaisesta ihmiseen pureman yhteydessä ja kuinka paljon puremia Suomessa vuosittain esiintyy, on todennäköistä, että TBE-tartuntoja on vuosittain paljon enemmän kuin niitä diagnostisoidaan. Tilanne on tässä suhteessa sama kuin SARS-CoV-2 viruksessa, vain kaikkein vaikeimmin oireilevat hakeutuvat hoitoon ja saavat diagnoosin.

TBE-taudin oireet

TBE-taudissa oireet ovat akuutissa vaiheessa kouristeluja, halvauksia, tajuttomuutta, lievempiä hermoston toimintahäiriöitä ja tajunnan tason vaihtelua. Jos säilyy hengissä, niin taudista toipuminen vie pitkään ja toimintakyky ei useinkaan palaa enää ennalleen. Lievemmän ja usein siis diagnostisoimatta jääneen tautimuodon pitkäaikaista haitoista tiedetään aika vähän. Lapsilla on tehty Ruotsissa tutkimuksia, joiden mukaan pitkäaikaisten oireiden esiintyvyys ja vaikeusaste ei korreloinut akuutin vaiheen oirekuvan vaikeuteen. Eli lieväänkin akuuttiin vaiheeseen saattoi liittyä selviä pitkäaikaisia komplikaatioita. Lapsilla näitä pitkäaikaisia komplikaatioita oli mm. oppimisvaikeudet, muistihäiriöt ja käytösvaikeudet ja krooninen väsymys. On mahdollista, että aikuisillakin esiintyisi vastaavan tyyppisiä vaikeuksia lievän TBE infektion jälkitilana.

TBE-viruksen riskialueet ovat yleensä varsin rajallisia ja melko pieniä alueita. Aiemmin oli varsin selkeää, että Ahvenmaalla ja Turun saaristossa oli riski suurin ja muualla lähes olematon. Nykyisin on kuitenkin vaikea enää sanoa varmuudella riskiä olemattomaksi juuri missään. Kainuun sairaanhoitopiiri ja Keski-Suomen alue ovat vähäisimmän riskin aluetta, mutta virus on vuosi vuodelta levinnyt laajemmalle alueella ja ilmastonmuutos tullee auttamaan, että sama kehitys jatkuu tulevinakin vuosina. Uudellamaalla ja Etelä-Suomessa muutenkin virusta on havaittu useilla eri paikkakunnilla. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen tilastoista näkyy, että TBE-taudin esiintyvyys 2010-luvun loppupuolella on ollut selvästi suurempaa kuin aiempina vuosina. Tapauksia on ollut 70 – 80 potilasta vuosittain.’

Ennaltaehkäisy ja Rokote

Puutiaisaivokuumeen esiintyvyyteen ei siis voi vaikuttaa käsienpesulla tai rajoittamalla ihmisten välisiä kontakteja. Taudin leviäminen tapahtuu villissä luonnossa ja on lähinnä riippuvainen nisäkästilanteesta ja talven säätilasta. Ihminen on viruksen kannalta vain satunnainen ja merkityksetön isäntälaji. Puutiaisten aktivoituminen keväällä saa aikaan viruksen leviämisen myös ihmisiin ja aktiivinen kausi jatkuu pitkälle loppusyksyyn asti. TBE-tautiin ei ole olemassa erityistä hoitoa, mutta ehkäisyyn on olemassa turvallinen ja tehokas rokote. Rokote on ollut käytössä aikuisilla ja lapsilla jo yli 40 vuoden ajan, eikä sen käyttöön liity merkittäviä terveysriskejä. Rokotteen suojavaikutus on yli 90 % eli rokotettujen potilaiden saama tauti on todellinen harvinaisuus. Puutiaisten päivittäinen tarkastus ja poisto ovat tärkeitä borrelioosin estossa, mutta eivät auta TBE-taudin suhteen, sillä TBE-tartunta tapahtuu niin nopeasti. On hyvä huomata, että vaikka rokotteilla saadaan hyvin ehkäistyä taudin tarttuminen ihmiseen, niin laajatkaan rokotukset eivät koskaan saa aikaiseksi laumasuojaa tai viruksen luontaisen esiintyvyyden vähenemistä. Tämä johtuu siitä, että virus leviää ja pysyy tartuntakykyisenä ihmisistä riippumatta.

TBE-rokote tunnetaan myös nimellä “Punkkirokote”. Lue lisää Puutiaisaivokuumeesta täältä!