M-rokkorokote (apinarokkorokote)

M-rokko (ent. apinarokko) on Orthopox-sukuun kuuluvan viruksen aiheuttama kuumeinen rokkotauti. Virus tarttuu tyypillisesti lähikontaktissa infektion saaneesta ihmisestä tai eläimestä, erityisesti jyrsijöistä. Tartunnan saanut voi levittää tautia rakkuloista, haavaumista, eritteistä, pisaratartuntana hengitysteitse tai pintojen kautta. M-rokon sukulainen isorokko saatiin hävitettyä maailmasta rokotuksilla vuonna 1980. Taudit muistuttavat toisiaan, tosin m-rokko on tautina lievempi ja vähemmän henkeä uhkaava. M-rokko tarttuu myös heikommin ihmisestä toiseen. Kuitenkin myös vakavia tautimuotoja esiintyy, erityisesti immuunipuutteisilla ihmisillä.

M-rokkorokotteen aikataulu

M-rokkorokote on tarkoitettu 18 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille, joilla on todettu suuri riski m-rokkoinfektioon. Rokotesarjaan kuuluu kaksi annosta, jotka annetaan riskiryhmiin kuuluville vähintään neljän viikon välein. Rokotteessa on eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia, jotka eivät kykene lisääntymään ihmiskehossa. Rokote saa aikaan suojan orthopox-suvun virustaudeille, kuten isorokolle ja m-rokolle. Rokotetta voidaan käyttää myös altistusmistilanteen jälkeen, parhaan suojan saamiseksi mielellään mahdollisimman pian altistuksesta. Hyvinvointialueet vastaavat rokotusten järjestämisestä, eikä rokotetta ole saatavilla Rokotepalvelussa.

M-rokon (ent. apinarokko) esiintyvyys

M-rokkoa on esiintynyt pääasiallisesti tropiikissa Keski- ja Länsi-Afrikassa, mutta ajoittain tauti on levinnyt näiden alueiden ulkopuolelle pieninä epidemioina. Viruksen pääasialliset isännät ovat jyrsijöitä ja kädellisiä, joilta tauti on toisinaan tarttunut myös ihmisiin, pääosin maaseudulla. Ensimmäinen m-rokkotartunta ihmisellä todettiin vuonna 1970 Kongossa. Tämän jälkeen tartuntoja on raportoitu 11 eri maassa Keski- ja Länsi-Afrikassa. Ensimmäinen Afrikan ulkopuolinen m-rokon aiheuttama epidemia tapahtui 2003 Yhdysvalloissa. Vuoden 2022 toukokuussa useissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa nähtiin m-rokkotapausten nousu. Yhdysvaltojen terveysviranomainen CDC ylläpitää maailmanlaajuista karttaa varmennetuista tautitapauksista. M-rokko ei tartu herkästi ihmisestä toiseen, ja riski tartunnalle on Suomessa pieni. Rokotusta suositellaan kuitenkin riskiryhmille.

M-rokon kaksi eri kehityslinjaa

M-rokosta tunnetaan kaksi eri kehityslinjaa. Kehityslinja II:n aiheuttama epidemia alkoi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kesällä 2022. Loppuvuonna 2023 alkaneen uudemman epidemian on käynnistänyt Keski-Afrikassa kehityslinjan I virus, joka on aiheuttanut epidemioita Afrikassa ainakin 1970-luvulta alkaen. Alatyyppi Ib:n arvioidaan sairastuttavan erityisesti aikuisia ja alatyyppi Ia:n pääasiassa lapsia. Tapauksia on todettu erityisen runsaasti Kongon demokraattisessa tasavallassa, mutta erityisen huolestuttavaa on ollut taudin nopea leviäminen myös naapurimaihin, joissa tautia ei ole aikaisemmin esiintynyt.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti 14.8.2024 käynnissä olevan Keski-Afrikan m-rokkoepidemian kansainväliseksi terveysuhaksi. Edellinen m-rokkoviruksen vuoksi tehty julistus päättyi toukokuussa 2023. Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC arvioi m-rokkoepidemian riskin Euroopassa pieneksi.

Kenelle m-rokkorokotetta suositellaan?

• M-rokolle altistuneille 
• M-rokkoon sairastuneen lähikontakteille yksilöllisen arvion perusteella 
• Seuraaville riskiryhmiin kuuluville: 
  • Miehet, joilla on seksiä miesten kanssa ja joilla ollut useita satunnaisia seksikumppaneita viimeisen puolen vuoden aikana
  • HIVin ennaltaehkäisevää lääkitystä eli prep-lääkitystä käyttävät miehet, joilla on seksiä miesten kanssa
  • Prep-hoitoon jonottavat miehet, joilla on seksiä miesten kanssa

M-rokko tarttuu lähikontaktissa ja tästä syystä tietyt ryhmät ovat alttiimpia tartunnalle. Esimerkiksi hoitohenkilökunta ja sairastuneen perheenjäsenet ovat isommassa riskissä tartunnalle. Iso osa tartunnoista on todettu miesten välisissä seksisuhteissa, mutta tartunta on mahdollinen lähikontaktissa, riippumatta sukupuolisesta suuntauksesta. Viime vuosina on havaittu tartuntaketjujen pidentyneen. Yksi syy tälle voi olla se, että aikaisempi isorokkorokotusten antama suoja alkaa väestössä hiipua. Katso tarkemmat rokotussuositukset THL:n sivuilta.

M-rokkorokotteen sivuvaikutukset

Tavanomaisimpia rokotusreaktioita ovat pistospaikan paikallisoireet, kuten kipu ja punoitus. Myös hetkelliset yleisoireet, kuten päänsärky, väsymys ja lihaskipu ovat tavallisia.

M-rokon oireet

Taudin itämisaika tartunnasta oireiden alkuun on noin 6-13 vuorokautta. M-rokon tyypillisiä oireita ovat kuume, kova päänsärky, ihottuma ja imusolmukkeiden turpoaminen. M-rokossa näppylät ilmaantuvat iholle tyypillisesti 1-3 vrk kuumeen jälkeen. Rokkoihottuma on pääosin kasvoissa, kämmenissä ja jalkaterissä, mutta ihottumaa voi olla myös muualla kehossa. Tyypillisesti m-rokko on lieväoireinen tauti ja paranee itsestään 2-4 viikon kuluessa. Vakavampaa taudinkuvaa esiintyy enemmän lapsilla, raskaana olevilla ja immuunipuutteisilla. Isorokossa kuolleisuus oli 30% luokkaa, kun taas m-rokossa kuolleisuus on vaihdellut 0-11% välillä, ollen viime vuosina 3-6% luokkaa. 

Rokotepalvelussa ei ole tällä hetkellä saatavilla m-rokkorokotetta (ent. apinarokkorokote). Suomessa hyvinvointialueet vastaavat m-rokkorokotusten järjestämisestä.

Lue lisää:

• THL: M-rokkorokote
• WHO: Director-General declares mpox outbreak a public health emergency of international concern

Lähteet: asiantuntijamme sekä WHO, CDC ja THL