Rokottaminen ja rokotteet ovat merkittävimpiä kaikista terveyttä edistävistä lääketieteellisistä innovaatioista kautta aikojen

Ihmisten elinikä on rajallinen, mutta sen pituuteen ja elämän laatuun voi vaikuttaa monilla tavoilla. Terveyttä pyritään ylläpitämään ja elinikää pidentämään mm. ravintosuositusten, laihdutuslääkkeiden, laihdutuskirurgian ja liikunnan avulla. Näillä saavutetaan myös tuloksia, ja erityisesti liikunta ja luonnossa oleilu lisäävät useimpien mielestä muutenkin hyvinvointia. Rokottautuminen infektiosairauksia vastaan ei välttämättä ole hauskaa – ja joskus jopa pelottavaa – mutta kylläkin hyvin tehokasta. Isorokko, polio ja tuhkarokko ovat esimerkkejä rokotteilla hävitetyistä taudeista, jotka suomalaiset tunnistavat lähinnä historiankirjoista. On perusteltua väittää, että rokottaminen ja rokotteet ovat merkittävimpiä tai jopa merkittävimmät kaikista terveyttä edistävistä lääketieteellisistä innovaatioista kautta aikojen.

Rokotteet ovat myös erittäin edullisia muihin keinoihin verrattuna. Rokotteiden hinnat vaihtelevat maasta, ostajatahosta ja rokotteesta riippuen suuresti, mutta jäävät useimmiten selvästi halvemmaksi kuin yhden kuukauden kuntosalikortti. Laihdutuskirurgian ja -lääkkeiden kustannukset ovat aivan eri maailmasta.

Vaikka asenteet rokottamiseen ja rokotteisiin ovat Suomessa ja muuallakin maailmassa yleisesti suopeita, jäävät nykyisten rokotteiden valtavat mahdollisuudet suurelta osin käyttämättä. Anthony L Cunninghamin artikkelissa vuodelta 2021 (The British Medical Journal) oleva kuva osoittaa asian selkeästi.

Kuva 1. Rokotteilla ehkäistävissä olevien tautien aiheuttama tautitaakka Australiassa v. 2015 (A.L. Cunningham et al, The British Medical Journal, 2015). Punainen, pneumokokkitaudit. Vihreä, influenssa. Sininen, papillomavirustaudit. Oranssi, vyöruusu. Pallon koko kertoo tautitaakan suuruuden, joka ottaa huomioon taudin aiheuttaman kuolleisuuden ja vammautumisen. Kuolleisuus kyseiseen tautiin on sitä suurempi, mitä ylempänä pallo sijaitsee ruudukossa. Tautitapausten määrä kasvaa mitä enemmän pallo sijaitsee oikealla. Asteikko on logaritminen.

Kuvasta näkyy, että taudit, jotka muuten olisivat vakavia ja hyvin tarttuvia (tuhkarokko, jäykkäkouristus, kurkkumätä), mutta joissa rokotuskattavuus on suuri, ovat tautitaakan suhteen vähämerkityksellisiä. Pneumokokkitaudit (punainen), influenssa (vihreä), papillomavirustaudit (sininen) ja vyöruusu (oranssi) ovat tauteja, joihin kaikkiin on olemassa tehokkaat rokotteet, mutta joissa rokotekattavuus jää syystä tai toisesta matalaksi. Näiden tautien osuus tautitaakasta sekä vammautumisen että kuolleisuuden suhteen korostuu voimakkaasti. On todennäköistä, että kustannukset yksilöille ja yhteiskunnalle korreloivat hyvin tautitaakkaan. Australian tilannetta voidaan pitää vertailukelpoisena Eurooppaan ja Suomeen. Vuonna 2015 COVID-epidemia oli vasta tulollaan, ja sen osuutta tautitaakkaan ei kuvassa näy.

Hyvä rokotuskattavuus saavutetaan usein sillä, että rokote annetaan ilmaiseksi osana julkista terveydenhuoltoa. Influenssan osalta edes tämä ei näytä auttavan parempaan rokotekattavuuteen, sillä vaikka yli 65-vuotiaat ovat oikeutettuja ilmaiseen rokotteeseen, jättää noin puolet heistä rokotteen ottamatta. Pneumokokkirokote on Suomessa ilmainen vain alle kouluikäisille lapsille sekä joillekin riskiryhmään kuuluville aikuisille, ja papillomavirusrokote teini-ikäisille. Vyöruusurokote on kaikille omakustanteinen.

Hyvinvointialueiden talousvaikeudet kasvavat, ja yhteiskunnan tukijärjestelmät ovat murenemassa. Kun katsoo oheista kuvaa, jää miettimään, eikö rokotekattavuutta tulisi kaikin keinoin yrittää saada korkeammaksi niiden tautien osalta, joihin tehokkaat rokotteet ovat jo olemassa ja joiden merkitys tautitaakassa kuolleisuuden ja vammautumisen osalta on suuri. Näissä sairauksissa rokotteisiin sijoitettu raha joko omista tai yhteiskunnan varoista maksaa itsensä nopeasti ja tehokkaasti takaisin. Lopuksi on kuitenkin tunnustettava, että minunkin mielestäni hiihto- tai juoksulenkki ulkona on hauskempaa kuin rokotteen hakeminen – molempi parempi.

Kirjoittaja Jukka Vakkila, dosentti, lastentautien erikoislääkäri, vastaava lääkäri, Suomen Rokotepalvelu