Apinarokkorokote

Apinarokko on Orthopox-sukuun kuuluvan viruksen aiheuttama kuumeinen rokkotauti. Virus tarttuu tyypillisesti lähikontaktissa infektion saaneesta ihmisestä tai eläimestä. Tartunnan saanut voi levittää tautia rakkuloista, haavaumista, eritteistä, pisaratartuntana hengitysteitse tai pintojen kautta. Apinarokon sukulainen isorokko saatiin hävitettyä maailmasta rokotuksilla vuonna 1980. Taudit muistuttavat toisiaan, tosin apinarokko on tautina lievempi ja vähemmän henkeä uhkaava. Apinarokko tarttuu myös heikommin ihmisestä toiseen. Kuitenkin myös vakavia tautimuotoja esiintyy, erityisesti immuunipuutteisilla ihmisillä.

Apinarokkorokotteen aikataulu

Apinarokkorokote on tarkoitettu 18 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille, joilla on todettu suuri riski apinarokkoinfektioon. Rokotesarjaan kuuluu kaksi annosta. Rokotteessa on eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia, jotka eivät kykene lisääntymään ihmiskehossa. Rokote saa aikaan suojan orthopox-suvun virustaudeille, kuten isorokolle ja apinarokolle. 

Apinarokon esiintyvyys

Apinarokkoa on esiintynyt pääasiallisesti tropiikissa Keski- ja Länsi-Afrikassa, mutta ajoittain tauti on levinnyt näiden alueiden ulkopuolelle pieninä epidemioina. Viruksen pääasialliset isännät ovat jyrsijöitä ja kädellisiä, joilta tauti on toisinaan tarttunut myös ihmisiin, pääosin maaseudulla. Ensimmäinen apinarokkotartunta ihmisellä todettiin vuonna 1970 Kongossa. Tämän jälkeen tartuntoja on raportoitu 11 eri maassa Keski- ja Länsi-Afrikassa. Ensimmäinen Afrikan ulkopuolinen apinarokon aiheuttama epidemia tapahtui 2003 Yhdysvalloissa. Vuoden 2022 toukokuussa useissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa nähtiin apinarokkotapausten nousu. Yhdysvaltojen terveysviranomainen CDC ylläpitää maailmanlaajuista karttaa varmennetuista tautitapauksista. Apinarokko ei tartu herkästi ihmisestä toiseen, ja riski tartunnalle on Suomessa pieni. Rokotusta suositellaan kuitenkin riskiryhmille.

Kenelle apinarokkorokotetta suositellaan?

• Apinarokolle altistuneille 
• Apinarokkoon sairastuneen lähikontakteille yksilöllisen arvion perusteella 
• Seuraaville riskiryhmiin kuuluville: 
  • Miehet, joilla on seksiä miesten kanssa ja joilla ollut useita satunnaisia seksikumppaneita viimeisen puolen vuoden aikana
  • HIVin ennaltaehkäisevää lääkitystä eli prep-lääkitystä käyttävät miehet, joilla on seksiä miesten kanssa
  • Prep-hoitoon jonottavat miehet, joilla on seksiä miesten kanssa

Apinarokko tarttuu lähikontaktissa ja tästä syystä tietyt ryhmät ovat alttiimpia tartunnalle. Esimerkiksi hoitohenkilökunta ja sairastuneen perheenjäsenet ovat isommassa riskissä tartunnalle. Iso osa tartunnoista on todettu miesten välisissä seksisuhteissa, mutta tartunta on mahdollinen lähikontaktissa, riippumatta sukupuolisesta suuntauksesta. Viime vuosina on havaittu tartuntaketjujen pidentyneen. Yksi syy tälle voi olla se, että aikaisempi isorokkorokotusten antama suoja alkaa väestössä hiipua. Katso tarkemmat rokotussuositukset THL:n sivuilta.

Apinarokkorokotteen sivuvaikutukset

Tavanomaisimpia rokotusreaktioita ovat pistospaikan paikallisoireet, kuten kipu ja punoitus. Myös hetkelliset yleisoireet, kuten päänsärky, väsymys ja lihaskipu ovat tavallisia.

Apinarokon oireet

Taudin itämisaika tartunnasta oireiden alkuun on noin 6-13 vuorokautta. Apinarokon tyypillisiä oireita ovat kuume, kova päänsärky, ihottuma ja imusolmukkeiden turpoaminen. Apinarokossa näppylät ilmaantuvat iholle tyypillisesti 1-3 vrk kuumeen jälkeen. Rokkoihottuma on pääosin kasvoissa, kämmenissä ja jalkaterissä, mutta ihottumaa voi olla myös muualla kehossa. Tyypillisesti apinarokko on lieväoireinen tauti ja paranee itsestään 2-4 viikon kuluessa. Vakavampaa taudinkuvaa esiintyy enemmän lapsilla, raskaana olevilla ja immuunipuutteisilla. Isorokossa kuolleisuus oli 30% luokkaa, kun taas apinarokossa kuolleisuus on vaihdellut 0-11% välillä, ollen viime vuosina 3-6% luokkaa. 

Rokotepalvelussa ei ole tällä hetkellä saatavilla apinarokkorokotetta. Suomessa hyvinvointialueet vastaavat apinarokkorokotusten järjestämisestä.

Lue lisää:

• THL: Apinarokkorokote

Lähteet: asiantuntijamme sekä WHO, CDC, THL