Rabiesrokote
Rabies eli vesikauhu on hermohakuisen lyssaviruksen aiheuttama hengenvaarallinen aivotulehdus. Rabies on ensisijaisesti eläinten tauti ja kaikki nisäkkäät, esimerkiksi koirat ja lepakot, voivat sairastua tautiin. Ihminen voi saada tartunnan sairastuneen eläimen syljestä pureman välityksellä. Rabieksen voi saada myös silloin, jos sairastunut eläin pääsee nuolaisemaan ihmisen haavaa tai limakalvoja. Yleisin tartuntalähde ihmisellä on koiran purema. Ihmisellä rabiesta kutsutaan vesikauhuksi ja eläimellä raivotaudiksi. Rabiesrokote on käytössä sekä taudin ennaltaehkäisyssä että hoidossa altistumistilanteen jälkeen.
Ihmisellä vesikauhun itämisaika on yleensä noin 20–90 päivää. Itämisaika voi kuitenkin vaihdella 10 päivästä useisiin vuosiin. Taudin alkuvaiheessa esiintyy kuumetta, levottomuutta, päänsärkyä, pahoinvointia sekä puremakohdan kutinaa ja tuntomuutoksia. Taudin edetessä esiintyy kiihtymistä, harhaisuutta, kouristelua ja halvausoireita. Tautia sairastavan syljeneritys lisääntyy ja nielun lihaskrampit aiheuttavat nielemisvaikeuksia. Oireiden puhjettua rabiesta ei voida enää parantaa, vaan se johtaa kuolemaan muutamassa päivässä. Heti altistumisen jälkeen ennen oireiden puhkeamista aloitettu hoito pelastaa aina.
Taudin esiintyvyys
Rabiesta esiintyy maailmanlaajuisesti. Suurimmat tartuntariskin alueet ovat Afrikassa, Aasiassa ja Väli-Amerikassa. Yleisin tauti on kehitysmaissa ja siellä liikkuvissa kulkukoirissa. On arvioitu, että Afrikassa ja Aasiassa rabiekseen kuolee 100 000 ihmistä vuosittain. Myös tavallisilla turistialueilla kuten Thaimaassa, Intiassa ja Balilla voi esiintyä rabiesta esimerkiksi kulkukoirilla ja apinoilla. Euroopassa rabiesta esiintyy eniten Venäjällä, Turkissa ja Itä-Euroopan maissa. Ranskassa uutisoitiin harvinaisesta rabiestapauksesta koiratarhalla lokakuussa 2022. Koira ehti purra useampaa ihmistä oireiden alun jälkeen ennen kuolemaansa. Koira oli mahdollisesti tuotu laittomasti Marokosta, jossa rabies on endeeminen.
Tartunnalta suojautuminen ja rabiesrokote
Rabiestartunnan ennaltaehkäisyssä tärkeää on välttää koskettamista villieläimiin ja tuntemattomiin koti- ja lemmikkieläimiin. Eläimellä raivotauti näkyy epänormaalina käytöksenä, kuten aggressiivisuutena ja levottomuutena. Sairastunut villieläin voi myös hakeutua ihmisten lähelle. Taudin loppuvaiheessa esiintyy halvausoireita ja lisääntynyttä syljeneritystä. Eläin on tartuttava jo useita päiviä ennen oireiden alkamista. Jos tuntematon eläin puree tai pääsee nuolaisemaan limakalvoja tai haavaa, tulee alue puhdistaa välittömästi ja hakeutua heti lääkäriin. Mahdollisimman pian altistumisen jälkeen aloitettu vasta-ainelääkitys ja rabiesrokote estävät taudin kehittymisen.
Rabiekseen on olemassa rokote, jota voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi ja myös altistumisepäilyn jälkeen. Ennaltaehkäisevää rokotusta suositellaan esimerkiksi henkilöille, jotka voivat altistua rabiekselle työssään. Rabiesrokote voi olla aiheellinen myös riskialueelle muuttavalle tai matkailijalle, joka oleskelee pitkiä aikoja tai toistuvasti tartuntariskin alueella tai liikkuu alkeellisilla alueilla. Lapset ovat huomattava riskiryhmä, sillä he eivät välttämättä ymmärrä altistuneensa taudille. Rokoteklinikan asiantuntijamme auttavat sinua tarvittaessa rokotustarpeen arvioinnissa ennaltaehkäisevää suojaa harkitessasi.
Ennaltaehkäisevä perusrokotussarja on kaksi pistosta päivinä 0 ja 7. On tärkeää muistaa, että rokotuksista huolimatta mahdollisen altistumisen sattuessa haava pitää puhdistaa heti huolellisesti ja hakeutua välittömästi lääkäriin tehosterokotuksia varten.
Altistuksen sattuessa:
- Pese haava välittömästi runsaalla saippuavedellä 15 minuutin ajan
- Huuhtele haavaa vähintään 70% alkoholilla, esimerkiksi käsihuuhteella
- Hakeudu heti lääkäriin. Vasta-ainelääkitys ja rokotukset aloitetaan lääkärin arvion perusteella
Lue lisää:
Rabies (vesikauhu ja eläinten raivotauti) (Duodecim Terveyskirjasto)